käsitteet kpl 1-4

ihmisten tai ihmisryhmien käsitys oikeasta ja väärästä; etiikan tutkimuskohde

moraalifilosofia; filosofian osa-alue, joka tutkii hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää

holhoava suhtautuminen toisten moraaliin; muiden on omaksuttava näkemykset, joita itse pitää oikeina

jokin yleisesti hyvänä pidetty tai tavoiteltava asia

arvo, jota ei tavoitella sen itsensä takia vaan jotta sen avulla saadaan jotakin muuta

arvo, jota ei tavoitella minkään muun kuin sen itsensä vuoksi

sääntö tai ohje, joka perustuu esimerkiksi moraaliin tai lakiin

rangaistus tai palkinto, joka annetaan normin noudattamisesta tai rikkomisesta

näkökulma, joka kyseenalaistaa vakiintuneita normeja ja moraalisia ajattelutapoja, koska ne syrjivät joitakin ihmisryhmiä

laiton toiminta, jolla pyritään väkivallattomasti, julkisesti ja ilman oman edun tavoittelua korjaamaan jokin yhteiskunnallinen epäkohta

yleispätevyys; moraaliväitteiden piirre, jonka mukaan kaikkia ihmisiä pitää koskea samat moraaliperiaatteet

käskevyys; moraaliväitteiden piirre, jonka mukaan jotkin asiat ovat suositeltavia tai vältettäviä

itsenäisyys; moraaliväitteiden piirre, jonka mukaan niitä ei voi johtaa muista väitteistä

moraaliväitteiden piirre, jonka mukaan moraaliarvojen pitää olla tärkeämpiä kuin muiden motiivien; jos moraaliarvot ja muut arvot ovat ristiriidassa, moraalisten arvojen pitää voittaa

tekemättä jättäminen

teko; aktiivinen valinta tai toiminta, jota voidaan arvioida moraalisesti

teon tarkoitus

etiikan osa-alue, joka pyrkii määrittelemään periaatteita moraalisesti oikealle toiminnalle

kuvaileva etiikka; tutkii ja vertailee erilaisia moraalikäsityksiä, mutta ei ota kantaa niiden paremmuusjärjestykseen

moraalifilosofian osa-alue; tutkii, mitä moraali ja arvot ovat, mihin etiikka perustuu ja voiko moraalista tietoa saada

etiikan osa-alue, jossa etiikan teorioita sovelletaan konkreettisten eettisten ongelmien ratkaisuun

"poliittinen eläin"; Aristoteleen käsitys ihmisestä; ihminen on yhteisöllinen olento, joka pystyy toteuttamaan itseään ja elämään hyvää elämää ainoastaan yhteisön jäsenenä

jollekin kuuluva mahdollisuus tehdä tai olla jotakin

oikeudet, joiden katsotaan kuuluvan jokaiselle ihmiselle asuinpaikasta, uskonnosta, kansallisuudesta, sukupuolesta ja taloudellisesta asemasta riippumatta

näkemys, jonka mukaan on olemassa kaikille yhteinen universaali moraali, joka ei ole ihmisen keksintöä; moraali on peräisin jumalilta tai perustuu järjen avulla luonnosta löydettäviin normeihin

oikeudet, jotka valtio säätää kansalaisille perustuslaissa

olemusajattelu; näkemys, jonka mukaan kaikilla olioilla, myös ihmisillä, on valmis olemus; essentia tekee oliosta sellaisen kuin se on ja määrittää, millainen sen pitäisi olla

moraalinen toimija, moraalisen valinnan tekijä, joka on vastuussa teoistaan

se, millä on moraalista arvoa ja pitää siis ottaa moraalisessa harkinnassa huomioon

ihmiskeskeisyys; ihmiskeskeisessä ympäristöetiikassa luontoa koskevien tekojen eettisyyttä arvioidaan ihmisen näkökulmasta

eläinetiikkaan kuuluva näkemys, jonka mukaan kaikilla sellaisilla eläimillä on moraalista arvoa, joilla on kyky tuntea kärsimystä

elämäkeskeisyys; näkemys, jonka mukaan kaikki elävä on moraalisesti arvokasta; kaikki elävät oliot pitää ottaa huomioon eettisessä harkinnassa

luontokeskeisyys; näkemys, jonka mukaan luonnolla ja ympäristöllä on itseisarvoa

metaeettinen kanta, jonka mukaan moraali on suhteellista; moraali riippuu ajasta, olosuhteista tai kulttuurista, eikä erilaisia arvoja voi panna paremmuusjärjestykseen

metaeettinen näkemys, jonka mukaan moraali ja arvot ovat suhteellisia ja vaihtelevat yksilöiden välillä; yksilöiden välisiä eroja ei voi panna paremmuusjärjestykseen

näkemys, jonka mukaan arvot ja moraali vaihtelevat kulttuureittain eikä niitä voi panna paremmuusjärjestykseen; minkään kulttuurin käsitykset eivät ole ehdottomasti oikeita

metaeettinen näkemys, jonka mukaan etiikassa käytetty kieli vain ilmaisee esittäjänsä tunteita mutta ei väitä mitään todellisuudesta

metaeettinen kanta, jonka mukaan yhteinen perusta moraalille löytyy tunteista

metaeettinen näkemys, jonka mukaan oikeaa ja väärää tai arvoja ei ole olemassa

metaeettinen näkemys, jonka mukaan moraali on olemassa näkökulmasta ja konstruoijasta riippumatta

metaeettinen kanta, jonka mukaan universaali ja objektiivinen perusta moraalille ja arvoille löytyy luonnollisista tosiasioista, esimerkiksi hyvinvoinnista ja kärsimyksestä

David Humen muotoilema periaate, jonka mukaan pelkistä tosiasioista ei voi päätellä normatiivista johtopäätöstä; siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä sitä, miten niiden pitäisi olla

metaeettinen kanta, jonka mukaan moraali on konstruoitua eli rakennettua ja näkökulmasta riippuvaista

metaeettinen kanta, jonka mukaan moraalilla on yliluonnollinen perusta, esimerkiksi jumalallinen käsky

ongelma, joka haastaa supernaturalistisen käsityksen moraalin jumalallisesta alkuperästä; päättävätkö jumalat mikä on hyvää siksi, että se on hyvää, vai onko jokin hyvää siksi, että jumalat päättivät niin

metaeettinen kanta, jonka mukaan vapaa järki rakentaa eli konstruoi kaikille yhteisen moraalin

metaeettinen kanta, jonka mukaan kaikille yhteinen moraali perustuu hyvän yhteisön rakentamisen

metaeettinen kanta, jonka mukaan eettinen kielenkäyttö perustuu uskomuksiin, jotka voivat olla tosia tai epätosia

metaeettinen näkemys, jonka mukaan tieto oikeasta ja väärästä perustuu ihmisen välittömään ymmärrykseen eli intuitioon

metaeettinen kanta, jonka mukaan etiikka ei väitä mitään todellisuudesta, vaan ainoastaan ilmaisee esimerkiksi tunteita, asenteita ja käskyjä; oikeasta ja väärästä ei siksi voi olla tietoa

metaeettinen kanta, jonka mukaan etiikassa on kyse vain käskyjen esittämisestä